Rannan kallijot täännä olj' verta
Puroena huavoesta juossuna hurme
Piruista täättynä jokkaenen merta
Immeisten osana suru ja murhe
Kalamavesj'
Tieltä toevoo et löyvä, sen suat uskoo
Tarjolla pelekästään loputonta tuskoo
Suru ratkoo syvänten saamat
Pintaan nostaa vanahat kaanat
Kalamavesj' ruumiit sylliisä sulukoo
Ualtojen huomaan vaenajat vaepuu
Virstan toesesa jäläkeen kulukoo
Suattoväkj' tuakkanaan loputon kaepuu
Kalamavesj'
